Tamperecool

Aino

“You have to believe in something. I’ve only now understood that I’m strong in my belief. What I believe in varies. As a child, I believed in the Christian God. I joined the church when I was seven with the contribution of my father. I also had theological discussions with a pastor. When I was 14, I became an atheist. After that, I believed in societal ideals. I’ve always believed in a good story, whether it be about politics, religion or identity. I believe in words, verbalisation. Recently, I’ve been examining my belief and this has led to a crisis. Let the process continue.”

“Johonkin on uskottava. Olen vasta nyt ymmärtänyt, että olen uskossani vahva. Se, mihin uskon, vaihtelee. Lapsena uskoin kristilliseen jumalaan. Liityin kirkkoon seitsenvuotiaana isäni myötävaikutuksella. Kävin myös teologisia keskusteluja erään papin kanssa. Kun olin 14 vuotta, minusta tuli ateisti. Sen jälkeen uskoin yhteiskunnallisiin ihanteisiin. Olen aina uskonut hyvään tarinaan, oli kyseessä politiikka, uskonto tai identiteetti. Uskon sanaan, sanallistamiseen. Olen tutkiskellut viime aikoina sitä mitä uskominen minulle merkitsee, ja se on johtanut minut kriisiin. Tämä prosessi saa puolestani jatkua.”