Tamperecool

Tuomo

“The most difficult period in my life started when I agreed to act as a guarantor for a bank loan taken out by my brothers’ company. I had blind faith in them because of our brotherhood. This got me in trouble for many years. I only realised the situation when the banks started demanding payment. I felt betrayed. The situation affected my standard of living and my moods, and my relationship with my brothers was cut off. There was no way I could’ve paid back the entire amount – even the interest was higher than my salary. I remember a Christmas when I had to sell my old gold ring to get money for presents for the children. All this made me bitter. However, I met people who gave me moral support, and their compassion and presence felt good. It was important for me to see that there were good people in the world, too. I started doing volunteer work myself, which was also good for my mental well-being. Then I was accepted for debt restructuring. All in all, I kept paying the guarantor’s debt for 17 years. I have forgiven my brothers, but I still can’t accept what they did. But I’m not bitter after all this, it has just given me a sense of justice.”

“Elämäni vaikein ajanjakso alkoi siitä, kun menin takaajaksi velipoikieni firman pankkilainalle. Veljeytemme vuoksi olin tilanteessa sokean luottavainen. Tämän seurauksena jouduin löysään hirteen moniksi vuosiksi. Tajusin tilanteen vasta kun pankit alkoivat karhuta omiaan. Tunsin itseni petetyksi. Tilanne vaikutti elintasooni, mielialaani ja suhteet veljiini katkesivat. En pystynyt mitenkään maksamaan kaikkea takaisin, koska jo lainan korot olivat isommat kuin palkkani. Muistan erään joulunkin, kun jouduin myymään vanhan kultasormukseni saadakseni rahaa lasten joululahjoihin. Katkeroiduin tästä kaikesta. Tapasin kuitenkin ihmisiä joilta sain henkistä tukea, ja heidän myötätuntonsa ja läsnäolonsa tuntuivat hyvältä. Minulle oli tärkeää huomata, että maailmassa oli hyviäkin ihmisiä. Aloin itsekin tekemään vapaaehtoistyötä, mikä oli sekin hyväksi henkiselle hyvinvoinnilleni. Pääsin sitten velkasaneeraukseen. Maksoin takausvelkaa lopulta 17 vuoden ajan. Olen antanut veljilleni anteeksi, mutta en voi vieläkään hyväksyä tällaista tekoa. Tämä kaikki ei kuitenkaan ole katkeroittanut minua, vaan tehnyt minut oikeudentajuiseksi.”